Pidenpään olen jo miettinyt, mitä Paavalin kanssa vois harrastaa. Siinä on ihan hyvät harrastuskoiran ainekset, mutta esim. metästyshommiin (siis ihan oikean riistan kanssa) se on vielä aivan liian raakile... intoa on mutta järki ja maltti puuttuu ihan kokonaan. Dameja/kylmiä lintuja tuo on saanut noutaa ja hakea "tyhjää" maastoa, mutta eipä näillä "treeneillä" ja lenkkeilyllä pelkästään varsin energisen 1,5-vuotiaan wss uroksen pursuavaa intoa laannuteta. Oli siis "pakko" keksiä jotain muutakin, jotta Paavali saisi toteuttaa "sisäistä minäänsä".

Sprinkkupalstalta bongasin, että Tiina oli järkännyt mahdollisuuden treenata Päivi Männistön opastuksella agilityn alkeita Lempäälään rakennetussa uudessa hienossa hallissa (http://www.sportdogpark.fi/) ja kun ryhmäkin saatiin kokoon, niin miksi ei kokeilla.... joskoos agility olisi Paavon sähäkälle luonteelle sopiva laji?

Eilen sitten oli eka treenikerta. Hieman epäilytti, että tuleeko mistään mitään, kun Paavali ON melko kerkiäväinen ja vielä kun sen kanssa ei ole "treenattu" oman lauman ulkopuolella tuskin koskaan. Pysyyköhän se edes "käsisssä" ja pystyykö se noin yleensä keskittyyn mihinkään yhteiseen, vaan "säätääkö" ihan omiaan

"Ei niin mairittelevat" ennakkokäsitykset Paavosta siis oli, mutta nyt täytyy kyllä tunnustaa, että ihan pieleen ne meni . Paavalihan osasi keskittyä yhteiseen tekemiseen aivan loistavasti. Sähläs kyllä "väliajat" juuri niin kuin odotin, mutta kun yhdessä jotain tehtiin, niin keskittyi lähes 100% juurikin siihen oikeaan tekemiseen! HYVÄ Paavali, oon susta tosi ylpee 

Jaa miten ne ite treenit meni? Ihan hyvin. Putki oli ekana ja aluksi Patu oli sitä mieltä, että tohon "mustaan aukkoon" en mene, vaikka mamma selvästi toisessa päässä onkin.  Alle minuutissa Paavali kuitenkin totesi, että ei kait tässä ole muuta mahdollisuutta ja putki kutsui. Kun se kerran oli koettu, niin muutaman toiston jälkeen Patun pystyi jo "lähettään" putkeen. Toki kouluttaja-Päivi oli kiinni Patun hihnassa ja varmisti, että Patu putkeen meni, mutta selvä halu sillä sinne oli jo mennä.

Sitten oli vuorossa kepit. Nakin "voimalla" puolitetut kepit mentiin het hienosti. Päivi ei siis aloittanut meidän ryhmällä keppikujasta, vaan mentiin het oikeat kepit. Nyt tähän vain pikkuhiljaa vauhtia lisää ja vähemmän ohjausta, niin eiköhän se ala näyttään siltä miltä sen pitäisikin.

Tunnin treeniajalla ehdimme vielä ihmettelemään hyppyjä. Päivi ehdotti/esitti erilaisia opetusmalleja treena erilaisia lähetymisiä aidalle ja niitä sitten itsenäisesti treenasimme loppuajan. Paavolle eteen ja luokse lähetykset oli niin helppoja, että keskityin pääasissa takaa aidalle kiertämiseen ja hyvälle alulle päästiinkin.

Ensviikolla vuorossa sitten kontaktiesteet. Innolla odotamme seuraavaa kertaa... Paavali ja minä