Eilen oli taas Paavon ja mun agi"liito" (otos 2). Saimme jo aikaiseksi pientä radantynkää (putki-putki) ja mulle hien pintaan . Syynä ei ollut tuskanhiki tai päätähuimaava vauhti, vaan ihan vaan oma vaatetus, joka oli sama kuin edellisellä viikolla yli 20 asteen pakkasilla... hmm, kukahan on kieltänyt ajattelemasta...

Putkeen meno eteni hienosti. Patu ei tarvitse enää tukiohjaa sinne menoon, vaan hakee sinne itse. Minullekin avautui het nyt jo tämä agin raadollisuus... siis lähinnä ohjausten osalta. Jos pistät kätesi putkeen ja otat sen pois, niin koirakin menee putkeen ja tulee pois... tosin väärästä päästä. Onneksi paikalla oli ihmisiä, jotka toimivat "peileinä" . Kun ohjaaja muutti ohjaustaan, niin Paavokin rymisteli hienosti niin mutkat kuin suorat putket ja vauhtia saatiin ulostuloihinkin

Uusina asioina tuli puomi ja pussi. Ensimmäisen "nakkivanan" jälkeen puomi mentiin jo huomattavasti vähemmillä nakeilla reippaasti ja muutamien toistojen jälkeen ei ollut enää kuin se ruokakuppi toisessa päässä ja vauhtikin hyvä.

Pussia ei tarvinnut ihmetellä "putkirumban" jälkeen lainkaan. Ainoa ongelma oli, että siellä haisi ilmeisesti jokin tosi hieno juttu, kun Patua ei meinannut saada sieltä ulos lainkaan. Noh, nakki teki tehtävänsä (tässäkin) ja kohta rymisteltiin pussikin läpi

Lopuksi vielä treenattiin Päivin opastuksella aidalle lähetyksiä ja hyvin meni. Paitsi että Paven täytyi pari kertaa käydä esittelemässä puolelle hallille pentudaminsa ja siinä samalla käydä tsekkaamassa Kaapo-dogi, jos se sittenkin kummiskin olisi se iki-ihana Kira-dogi, johon Paavo syvästi rakastui yhdessä Mouhijärven metsästyskokeessa syksyllä... (ja Kira on leikattu narttu ). Korkealla on siis Paavon tavoitteet

Viikon päästä taas uudet jutut ja vanhan kertausta. Ai niin, Patu on muuten aikas rauhallinen kaveri ainokaisena koirana, kun sen kanssa vietin kahdestaan yön Treen kämpillä, eikä se edes pahemmin ollut pistänyt kämppää remonttiin, kun oli ihan yksin oudossa paikassa perjantaipäivän... mitä nyt koiraportti yläkertaan retkotti apposen auki ja pari puolaa poikki. Näköjään sen hidasteen ohittamiseen, johon Topi aikoinaan käytti älyä, käytti Patu silkkaa miehekästä voimaa ja voiko koiraa moittia, kun yläkerrassa on selvästi kutsunut sänky ja "silkkilakanat"... ainakin jäljistä päätellen Patun mielestä sänkyä ei oltu pedattu oikein. Onneksi Patu oli kanavoinut sisustusintonsa vain minun ilmeisestikin trendittömään petaustyyliini