Romppu ja Topi pääsi tänään pitkästä aikaa isännän matkaan rusakko- ja/tai kettumetälle. Tuon neljän ukon seurueen (+ minä vaihtelevasti) koiranvirkaa on normaalisti hoitanut Jyrkin veljen nyt pari vuotias beagle, mutta nyt oli Tyynelle tullut "naisten vaivat", joten meidän härpäkkäät saivat tuurata sen minkä osasivat.

Onhan Topi ja Romppu ollut ennenkin tässä porukassa "ajokoirina". Vielä esim. vuosi sitten, kun Tyyne-beagle oli kovin nuori eikä osannut hakea jälkeä kuten pitäisi, niin snapielit kyllä mielellään auttoi. Kun rusakko saatiin liikkeelle, niin sitten Tyyne kuumille jäljille. Siinä kumpikin rotu sai toteuttaa ihan sitä itteensä eli spanieli hakea elävää riistaa liikkeelle ja beagle ajaa

Tänään kaikki oli siis Rompun ja Topin vastuulla. Aamulla vähän "arvottiin", että lähteekö vain Romppu, mutta Topikin sitten pääsi matkaan, vaikka se ei kyllä nykyään enää aktiivisesti hae yhtään mitään. Jos kuumille jäljille "törmää", niin kyllä sitten, mutta muuten sen liikehdintä on pelkkää päämäärätöntä jolkottelua. Ainoa hyvä puoli Topissa on, että ainakin näin lumikeleillä, se pystyy kevytrakenteisempana liikkuun huomattavasti ketterämmin kuin paljon raskasrakenteisempi Romppu.

Kaksi riistatilannetta oli ollut. Kumpikin rusakolle ja kumpikin Rompun ylösajosta. Toisen Jyrki oli sössinyt sillä, että myös Topi oli hänen mukanaan. Romppu oli ylösajanut mettäsaarekkeesta rusakon hyvälle ampumahollille, mutta Topi oli sitten mennyt väliin, kun totuttuun tapaansa jaloissa pyöri ja toimi vasta sitten, kun oli aihetta. Toiseen Jyrki ei päässyt ampuun, kun oli lähtenyt "sopivasti" kuusen takaa. Ehkä ihan hyvä niin, koska siitä olisi tullut ihan varmasti komea paukkunouto ja nimenomaan näiden maata pitkin karkottuvien kanssa tuota ei tarvis Rompulle enää yhtään enempää vahvistaa!! Russo-reppana oli kumminkin loikkinut passimiehen "syliin", joten olivat saaneet tuon koiran hienosti aikaansaaman riistatilanteen kumminkin hyödynnettyä ... ei ehkä niin "spanielimaisesti", mutta hyödynnettyä kumminkin